Onko digitaalinen euro jo myöhässä? Asiantuntijat arvioivat

Euroopassa digitaalinen euro lähestyy käyttöönottoa. Kyseessä on uudenlainen raha, joka on suunniteltu digiaikaa varten. Asiantuntijat kuitenkin kiistelevät edelleen yhdestä keskeisestä kysymyksestä: tarvitaanko digitaalista euroa todella, etenkin kun stablecoinit ja vakiintuneet maksujärjestelmät ovat jo olemassa?

Riiassa 23.–24. huhtikuuta järjestetyssä UN:BLOCK-konferenssissa alan johtavat asiantuntijat jakoivat näkemyksiään digitaalisen euron tulevaisuudesta. Cryptonewsin haastatteluissa he kertoivat odotuksistaan ja huolenaiheistaan, selvittivät, mihin ongelmiin digitaalinen euro pyrkii vastaamaan ja millaisia riskejä se voi aiheuttaa perinteisille pankeille.

Reinis Znotins, UN:BLOCKin toinen perustaja, korosti, että onnistuneen digitaalisen valuutan rakentaminen edellyttää myös suotuisaa sääntely-ympäristöä. Hänen mukaansa Latvia toimii jo esimerkkinä muille Euroopan maille.

Latvia on nopeasti vakiinnuttamassa asemansa johtavana Web3-keskuksena Euroopassa. Sen kunnianhimoinen näkemys digitaalisesta omaisuustaloudesta tarjoaa sääntely-ympäristön, joka on räätälöity globaalien lohkoketju- ja kryptoyritysten tarpeisiin.

Digitaalinen euro on täydennys käteiselle, ei sen korvaaja

Aivars Belis, Next Generationin teknologiajohtaja, toi esiin oman näkemyksensä Cryptonewsille. Hän arvioi, että huoli yksityisyydestä digitaalisen euron – eli keskuspankin digitaalisen valuutan (CBDC) – yhteydessä saattaa olla liioiteltua:

“EU:n talous on jo valmiiksi säädelty ja erittäin läpinäkyvä. Rahoituslaitokset ovat toimineet säädellyssä ympäristössä jo pitkään, ja valtaosalle niistä sääntely merkitsee turvallisuutta, takuita ja vähäisempää petosriskiä. […] Näiden seikkojen valossa ei olisi tarkkaa sanoa, että vastustus CBDC:itä kohtaan olisi laajalle levinnyt ilmiö.”

Belis painotti, että CBDC ei ole tarkoitettu korvaamaan käteistä, vaan tarjoamaan vaihtoehdon:

“Yksityisyys on kiistatta tärkeää. Kuitenkin CBDC:iden keskeinen ominaisuus on teknologia, joka mahdollistaa alhaiset kustannukset, nopeat siirrot ja vahvan turvallisuuden. […] CBDC:t eivät ole pakollisia, vaan tarjoavat vaihtoehdon nykyisille maksutavoille.”

Hän huomautti myös, että stablecoinit ja digitaalinen euro on suunniteltu eri tarkoituksiin. CBDC on “täydennys käteiselle, ei sen korvaaja”. Lisäksi se voi toimia välineenä euroalueen digitaalisen maksuinfrastruktuurin yhtenäistämisessä.

Belisin mukaan CBDC:llä on merkittävä etu yksityisiin toimijoihin verrattuna:

“MiCA-säännöksiä noudattavat stablecoinit, vaikka niillä olisi parannettuja sääntelytakeita, edustavat lopulta vaadetta yksityiseen toimijaan. Tämä luo täysin erilaisen riskiprofiilin verrattuna keskuspankkirahaan, joka on suoraan keskuspankin vastuulla. […] Kun maksu suoritetaan keskuspankkirahassa (fyysisessä tai digitaalisessa muodossa), se on lopullinen eikä sisällä vastapuoliriskiä.”

Hän nosti esiin myös useita ongelmia, joihin digitaalinen euro voisi vastata: “hidas maksuliikenne, korkeat maksukustannukset ja rahoitusjärjestelmän pirstaleisuus”.

Aikatauluun liittyen Belis varoitti liiallisista odotuksista:

“Vaikka tekninen infrastruktuuri on suurelta osin valmis CBDC:n käyttöönottoon, rahoitusjärjestelmää ei voida – eikä pidä – muuttaa hetkessä. […] Nykyisellä kehityspolulla täysi käyttöönotto voi realistisesti kestää useita vuosia.”

“Olemassa olevien stablecoinien käyttö olisi parempi vaihtoehto kuin digitaalinen euro”

Edgars Laimite, Gravity Teamin kaupankäyntijohtaja ja toinen perustaja, kertoi Cryptonewsille, että yksityisyys on keskeinen kysymys keskuspankin digivaluuttojen (CBDC) kohdalla:

”Olisi huolestuttavaa, jos jokainen tietäisi, mihin kaikki maksusi menevät. On olemassa projekteja, jotka kehittävät CBDC-järjestelmiä yksityisyyden turvaamiseksi. Tämän uskotaan olevan mahdollista kattavien nollatietotodisteiden avulla (ZK proofs).”

Hänen mukaansa nykyiset stablecoinit saattavat olla käytännössä parempi vaihtoehto kuin CBDC:t:

”Olemassa olevien stablecoinien käyttö olisi parempi ratkaisu kuin CBDC:t. Useiden liikkeellelaskijoiden salliminen olisi vielä parempi, koska se loisi kilpailua ja parantaisi tarjontaa. Monilla stablecoineilla on jo mustia listoja, joten jos laiton toimija vastaanottaa varoja, ne voidaan jäädyttää.”

Laimiten mukaan digitaalisen euron menestys riippuu pitkälti sen toteutuksesta:

”Jos digitaalinen euro toimisi täysin lohkoketjussa, se toisi läpinäkyvyyttä valtion kulutukseen, rahamäärän kiertoon ja kansalaisten toimintaan. Tämä auttaisi ennakoimaan talouskriisejä ja vakauttamaan järjestelmää. Lisäksi pankkisektorin kustannuksia voitaisiin leikata merkittävästi.”

Hän näki myös riskejä perinteisille pankeille:

”Pankit tekevät suuria voittoja talletuksista. Jos ihmiset alkavat hallita varojaan itse, tämä ei ole enää mahdollista. Pankit voisivat tosin laskea liikkeelle omia stablecoinejaan kerätäkseen korkotuottoja. Monet maksut voitaisiin hoitaa ilman pankkikuluja. Tilaa olisi esimerkiksi KYC-tarkistuksille, lainoille, maksupäätteille ja valuutanvaihdolle.”

Aikataulusta Laimite arvioi seuraavaa:

”Laajamittainen käyttöönotto voisi tapahtua vuoteen 2030 mennessä. Ensimmäiset käyttötapaukset ehkä jo vuonna 2027.”

Digitaalinen euro ja sen käyttöönotto saa alan sisältä sekä toiveikkuutta että kriittisyyttä. Toisaalta se voisi lisätä läpinäkyvyyttä, laskea kustannuksia ja nopeuttaa maksamista. Toisaalta avoimia kysymyksiä ovat yksityisyys, kilpailu stablecoinien kanssa ja vaikutus pankkijärjestelmään.

Vaikka keskustelu jatkuu, asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että käyttöönotto vie aikaa ja vaatii joustavaa lähestymistapaa.

Samaan aikaan Reinis Znotins näkee Latvian edistyksellisen sääntelyn mahdollisena mallina muille maille:

”Keskeisiä etuja ovat osakepääoman ja verojen maksaminen kryptossa, sujuva MiCA-lisensointiprosessi ja EU:n alhaisimmat valvontamaksut. Nämä tulevaisuuteen suuntautuvat käytännöt tekevät Latviasta houkuttelevan paikan Web3-innovaatioille – yhdistäen sääntelyn selkeyden, ketteryyden ja kustannustehokkuuden EU:n ytimessä.”